Näytetään tekstit, joissa on tunniste politiikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste politiikka. Näytä kaikki tekstit

maanantai 16. tammikuuta 2012

Guggenheim - kaverikivaa

Nyt on valmistunut se kauan odotettu raportti Guggenheimista eli Gugguheimista kansankielisemmin ilmaistuna. Kokonaisuudessaan sen voi lukea täältä:
http://primapaper.fi/helsingin-kaupunki/guggenheim/primapaper
. Itse olen pintapuoleisesti tutustunut ja totesin, että joopajoo.

Myös tiedote on julkaistu, jos ei koko raporttia jaksa lukea:

http://www.hel2.fi/press/ps/tiedote_pub.pdf


Ensinnäkin museo -nimen käyttö on Gugguheimin kohdalla vähintäänkin kyseenalaista. Tiedotteessa todetaan:
"Museo järjestäisi vuosittain 2–3 suurnäyttelyä ja 3–5 suppeampaa näyttelyä. Niitä täydentäisivät lyhytkestoiset, ei-perinteiset ohjelmaelementit ja aktiivinen ja innovatiivinen taidekasvatusohjelma." Tuo kuulostaa lähinnä isolta gallerialta, ei museolta.

Mitä taas rahoitukseen tulee, niin oman ehdostukseni julkaisin jo viime keväänä:
http://tamatila.blogspot.com/2011/03/guggenheimin-rahoitus.html

Eipä voi kuin todeta, että selvityksen mukaan toteutuessaan hanke menisi munille. Ihan vain jo lukuina todettakoon, että Helsingin kaupungin nykyisen taidemuseon menot ovat 4,3 miljoonaa euroa vuodessa. http://www.hel2.fi/press/ps/talousyhteenveto.pdf Guggenheim tulisi kustantamaan pyöreästi 16 miljoonaa euroa. Summassa on siis laskettu käyttökustannukset sekä pyöreästi laskettuna vuosittain maksettava lisenssi. Tulot olisivat 7,7 miljoonan luokkaa, mikä on naurettavan vähän kustannuksiin nähden.

Lisäksi pitäisi olla tietysti pytinki, missä pyörittää "museota". Sen kustannusarvio on vain 140 miljoonaa euroa. Kova hinta, vaikka olisikin suomalaista työtä. Se ei vain hirveästi lohduta veronmaksajia

Tästä voi jo huonommallakin matikkapäällä laskea, että Helsingin kaupungin rajoitus ei yksistään riitä, vaan tarvitaan valtion rahoitusta. Se on tietysti ymmärrettävää, mutta menot nousevat ihan liian suuriksi. Tässä taloudellisessa tilanteessa on turhaa lähteä leikkaamaan jo valmiiksi pientä valtion kulttuuribudjettia yhden Gugguheimin takia. Ennemmin pitäisi panostaa vanhoihin, olemassaoleviin rakenteisiin kun satsata isolle yksityiselle säätiölle mielettömät summat rahaa.

Toiseksi, 530 000 vierailijaa vuodessa on minusta epärealistinen tavoite. Onneksi sen toteaa myös Kiasman museojohtaja Pirjo Siitari blogissaan: http://blog.kiasma.fi/blog/.

Lisäksi yhteenveto sisältää mielenkiintoisen lauseen: "Toteutuessaan museolla olisi Helsingin seudun ja Suomen talouselämään merkittäviä myönteisiä kerrannaisvaikutuksia, joiden taloudellista arvoa on vaikea ennakoida." Ymmärrettävää, mutta myös epämääräinen lause. Mitä ovat "merkittävät myönteiset kerrannaisvaikutukset"? Taitaa olla vain poliittista jargoniaa.

Kyseessä on kaverikiva -hanke. Eipä sinäänsä ihme, sillä suomalaisiakin on hallituksessa edustamassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Solomon_R._Guggenheimin_s%C3%A4%C3%A4ti%C3%B6#Suomalainen_s.C3.A4.C3.A4ti.C3.B6n_hallituksessa

Lisäksi: mitä lisäarvoa Guggeheim muka toisi Helsingille tai Suomelle? Ensimmäiselle ei oikeastaan yhtään mitään, sillä pääkaupungin matkailu on muutenkin vilkasta.

Entäs jälkimmäinen? No, onhan valtion nimi "ihan kiva" jossain Wikipediassa Guggenheim-museon kohdalla.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Äänestys - check

Noin, tein sen ennakkoon. Ei tarvitse käydä varsinaisena äänestyspäivänä. Silloin voi mennä vaikka muuten vaan jonottelemaan ja kyselemään kirkkoveneen tai Aku Ankan numeroa.

Eipä noita vaalitenttejäkään jaksa enää katsella. Suurten puolueiden argumentoinnista tulee mieleen lähinnä lapset, jotka ovat jääneet jonnekkin viisivuotiaan tasolle.

Kysynpä vaan: mistä hyvästä jollekkin suurelle puolueelle olisi pitänyt antaa äänensä? Ei jaksa kuunnella sitä jankutusta seuraavaa neljää vuotta. Vaikka niin sitä varmaan kuitenkin joutuu...

tiistai 9. marraskuuta 2010

Epävarmuuden aika 2011

Ensi vuonna koittaa se tapahtuma, mikä toistuu aina neljän vuoden välein: eduskuntavaalit. Tällä kertaa kyseessä vuosikerta 2011.

Lyhyt pohjustus: olen aina äänestänyt valtakunnallisissa vaaleissa siitä lähtien, kun olen äänioikeuden saanut. Nyt olen oikeasti alkanut miettimään ennemmin perusteluja itselleni: miksi ihmeessä äänestäisin?

Puoluepoliitiikka on Suomessa haudattu, demokratiaa ei ole, ei ole samalla tavalla tai edes sinne päin ajattelevaa ehdokasta ja maailmanloppu tulee kuitenkin. Poliikassa pärjää muutenkin vain, jos on hyvä retoriikassa.

Joku typerämpi varmaan tulkitsee tämän Persujen kannatukseksi. Mutta EI. Puoluepolitiikka on haudattu, varsinkin populismin osalta (ei se oikeastaan koskaan ole nostanut elon merkkejä). Heillä(kään) ei ole yhtään sopivaa ehdokasta. Eräs ehdokas taannoin sai keskustelua aikaan, mutta sekin vain ja ainoastaan yhden asian tiimoilta. Se siitä.

Vihreiden linjanvedot poikkeavat esim. paljon Koijärvi-liikkeen ajoista. Ei ole pääarvot enää ympäristössä ja luonnonsuojelussa. Menee melkein samaan kastiin Kokoomuksen kanssa: kivaa kaikille. Tai ennemminkin kivaa kaikille muille, paitsi oman maan kansalaisille.

En jaksa enää. Olen turhautunut.