Epävarmuuden aika 2011

Ensi vuonna koittaa se tapahtuma, mikä toistuu aina neljän vuoden välein: eduskuntavaalit. Tällä kertaa kyseessä vuosikerta 2011.

Lyhyt pohjustus: olen aina äänestänyt valtakunnallisissa vaaleissa siitä lähtien, kun olen äänioikeuden saanut. Nyt olen oikeasti alkanut miettimään ennemmin perusteluja itselleni: miksi ihmeessä äänestäisin?

Puoluepoliitiikka on Suomessa haudattu, demokratiaa ei ole, ei ole samalla tavalla tai edes sinne päin ajattelevaa ehdokasta ja maailmanloppu tulee kuitenkin. Poliikassa pärjää muutenkin vain, jos on hyvä retoriikassa.

Joku typerämpi varmaan tulkitsee tämän Persujen kannatukseksi. Mutta EI. Puoluepolitiikka on haudattu, varsinkin populismin osalta (ei se oikeastaan koskaan ole nostanut elon merkkejä). Heillä(kään) ei ole yhtään sopivaa ehdokasta. Eräs ehdokas taannoin sai keskustelua aikaan, mutta sekin vain ja ainoastaan yhden asian tiimoilta. Se siitä.

Vihreiden linjanvedot poikkeavat esim. paljon Koijärvi-liikkeen ajoista. Ei ole pääarvot enää ympäristössä ja luonnonsuojelussa. Menee melkein samaan kastiin Kokoomuksen kanssa: kivaa kaikille. Tai ennemminkin kivaa kaikille muille, paitsi oman maan kansalaisille.

En jaksa enää. Olen turhautunut.

Ärsyttävä mainos, toimii!

Pyydän näin alkuun anteeksi, että takerrun asiaan, joka ei ole yhtään hauska. Se voi olla, että jää loppuviikon uutiset lukematta.

Hartwall on siis saanut huomautuksen Mainonnan eettiseltä neuvostolta:

http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=41440:hartwallille-huomautus-homoja-syrjivaestae-lonkeromainoksesta&catid=32:talous&Itemid=5
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20101140105&ext=rss
http://www.nelonen.fi/uutiset/talous/hartwallin-lonkeromainos-syrji-homoja

Neuvosto on kuulemma saanut yksityisiltä henkilöiltä yhteydenottoja mainoksen loukkaavuudesta. Pistää vähän mietityttämään: moniko näistä henkilöistä on homoseksuaali? Loukkaako se kenties homoseksuaaleja ja ruotsalaisia? Ymmärrän, mainos voi loukata ihmisiä. Mainoksen tarkoitus kun on käsittääkseni herättää tunteita. Missään ei vaan ole sanottu, että kyseinen hahmo olisi homoseksuaali tai ruotsalainen. Se, että Suomessa puhuu ruotsia, voi yhtä hyvin olla kansalaisuudeltaan suomalainen. Taitaa se ruotsi olla Suomen toinen virallinen kieli (vieläkin)...

Mainoksessa esiintyy Kjartan -niminen hahmo, joka on norjalaisen stand-up koomikko Kristian Valenin luoma suosittu hahmo (Norjassa). Minusta on myös kamalaa, jos yrittää tehdä jotain hauskaa. Stand-up on muutenkin niin hirveää: yritetään viihdyttää ja hauskuuttaa ihmisiä. Voisi huomauttaa seuraavan kerran koomikolle, että et saa olla niin hauska.

Itse en pidä mainoksesta, mutta se ei tarkoita etteikö se olisi hyvä. Minusta se on lähinnä ärsyttävä. Se siis herättää tunteita eli on toimiva, kuten hyvä mainos yleensä. En ajattele, että se on loukkaava eikä edes kerro mitään ruotsalaisista saatikka homoista. Mutta nyt sitten tiedän senkin: mainos siis pilkkaa homoseksuaaleja ja ruotsalaisia.

Henkilöt, jotka kanteita ovat lähettäneet, ovat osittain aivan varmasti Voiman lukijoita. Toimittaja veti natsikortin jutussa, että varmasti saa huomiota:
http://fifi.voima.fi/artikkeli/2010/lokakuu/hartwallin-homo-hurri.
Eräällä Suomen suurimalla "keskustelufoorumilla" (en anna anteeksi itselleni, että sinne eksyin) julistettiin kanteen lähettämisestä. Olikohan lukenut Voimaa?

Te, jotka kantelitte mainoksesta, viekää juttu syyteharkintaan. Se ei ole saanut vielä tarpeeksi huomiota.
Te, jotka pitivät mainoksesta, voitte jatkaa nauttimasta linkin kautta.
http://www.youtube.com/watch?v=ThKXPVq6Cj8

"Homot voisi kieltää"

Kaikki varmaan tietävät otsikon perusteella, mistä on kyse. Yle lähetti tässä menneenä ajankohtana keskustelupätkän homoista: http://areena.yle.fi/video/1354542
. Tämän seurauksena alkoi "kirkostaeroamisbuumi", joka jatkuu edelleen: http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2265001.

Itseäni asia ei sinäänsä liikuta, koska olen tehnyt viisaan valinnan jo aiemmin ja eronnut kyseisestä instituutiosta ajat sitten. En halua, että rahojani käytetään sellaiseen asiaan, johon en usko. En kuitenkaan sano, että kaikkien kuuluisi tehdä kuten minä. Se on jokaisen oma asia, mitä haluaa tukea ja uskoa.

Mutta, itse asiaan. Kirkolla on siis oikeus ilmaista mielipiteensä. Toisaalta, jos mielipide vaikuttaa lainsäädäntöön niin se jarruttaa yhteiskunnallista kehitystä.

Minulla olisikin ehdotus lainsäätäjille ja kirkolle: kieltäkää homot. Olisi säästytty kaikista eroamisista ja kirjoitteluista.

Tuetaan kiduttajia!

No niin, taas on turkistarhauskekustelussa yksi argumentti tarhuksen puolesta vähemmän. Nimittäin se, että "jos turkistarhaus lopetettaisiin Suomessa, turkikset tuotaisiin ulkomailta". No, ensinnäkin turkiksia tuodaan jo ulkomailta (esim. Kiina ja Venäjä). Toiseksi, tämän uutisen jälkeen tarvitsee tuoda entistä vähemmän.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/09/sadat_turkistuottajat_laajentavat_tuotantoa_1995042.html

Millään ei ole mitään väliä. Rahaa sataa tarhaajille kuin saavista ja eläinten olojen parantamisen eteen ei tehdä mitään. http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2010076949&ext=rss&request_ahaa_info=true

On turhaa ruveta aukomaan häkkejä ja päästämää eläimiä vapauteen, sillä luonnonmukainen eläinkanta kärsii. Parempi avata kiltisti lompakko ja tukea kiduttajia!

Taide kuuluu niille, kenelle se kuuluu

Tässä olen viime aikoina miettinyt taiteen etiikkaa ja estetiikkaa. Mieleen on noussut kysymys, joka on oleellinen taiteen luonteen kannalta: miksi pitää "yksinkertaistaa" jotain taidemuotoa "kansanläheisemmäksi"?

Esimerkkinä yksinkertaistamisesta voisi sanoa kansanmusikaalit. Jo sanana kansanmusikaali on outo: miksi muut musikaalit eivät voi olla "kansanmusikaaleja", vaan niitä pitää erikseen tehdä? Miten Kolmen pennin ooppera eroaa Ulvovasta Mylläristä?

Oma käsitykseni kansanmusiikalista on, että se on helposti lähestyttävää ja näin ollen "kevyttä" (joku voi korjata, jos olen mukamas väärässä). Tuntuu, että niitä tehdään ihmisille, jotka eivät teatterissa koskaan käy. Jos tämä houkuttaa teatteriin uusia kävijöitä, niin hyvä. Jos taas on tarkoitus tehdä teattereista keskuksia, jonne mennään kuin kesäteatteriin, niin kannattaa varmaan unohtaa.

Taloudellisesti kansanmusiikaalit ovat kannattavia teatterille:
http://yle.fi/alueet/keski-suomi/2010/01/kansanmusikaali_kaupunginteatterin_kassamagneetti_1349569.html.
Siinä mielessä ne ovat kannattavia ja sen takia niitä tietenkin tehdään. Sen takia muutkin teatterit ottavat niitä ohjelmistoihinsa:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Kuopion+teatteri+kantaesitt%C3%A4%C3%A4+kansanmusikaalin/1135259425757. Eli niissä sinäänsä ei ole mitään väärää.

Taiteen yksinkertaistaminen tai sen muokkaaminen "kansantajuisemmaksi" on jotain vulgaaria ja taiteen luonteen vastaista. Miksi joitakin teoksia pitäisi tehdä ymmärrettäväksi muille, jos ne ovat liian vaikeita? Jos joku yksilö on niin tyhmä, että ei tajua, niin miksi se pitäisi hänelle selittää? Hän, joka ymmärtää, on onnekas. Joka taas ei, hänelle ei pidäkään tehdä selväksi. Pitää seurata vain sellaista taidetta, jota ymmärtää.

Yleisöä ei suinkaan pidä päästää helpolla, vaan yleisöstä pitää tulla kriitikoita. Heidän pitää kaivaa olennainen teoksesta ja tulkita itse sitä. Heidän kuuluu ajatella. Yleisölle ei pidä antaa valmiita vastauksia. Yleisö ei ole tyhmä. Tekijöiden eikä kenenkään muunkaan pidä aliarvioida yleisöä. Yleisö on taiteen tärkein tekijä.

Kuvitellaanpa, että kaikki vähänkin "vaikeampi" musiikki pitäisi yksinkertaistaa, että kaikki tyhmemmätkin ymmärtäisivät. Miten kävisi progressiivisen rockin? Entä jazz-musiikin? Tai klassisen musiikin? Näiden kuuntelijat eivät edes ole elitistejä (ainakaan kaikki), joten senkin takia olisi järjetöntä tehdä mitään turhia muutoksia. Tai vaikka olisivatkin, niin elitistit ainakin ymmärtävät aina kyseessä olevaa taidemuotoa, eivät ala automaattisesti toistamaan "en ymmärrä, liian vaikeaa, ei kiinnosta" -tyyppistä hoentaa.

Taide kuuluu niille, jotka siitä ovat kiinnostuneita. Jotka eivät ole, heidän ei tarvitsekaan olla.

Taiteen arvo

Olen tässä viime päivinä miettinyt taiteen arvoa, joka lähti lukemalla Purnun graffititapahtuman (jota olin mukana järjestämässä) uutisoinnin kommenteista:
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kulttuuri/onko-graffiti-tohrya-vai-taidetta-sita-voi-arvioida-taidekeskus-purnussa/180780.

Sääntö numero yksi: älä koskaan lue uutisten kommmentteja, se pistää harvoin ajattelemaan. Nyt on se harvinainen kerta.

Mietitään vaikka graffiteja: ovatko ne taidetta? Jos eivät, miksi kuvataide ei olisi? Tai veistokset tai vaikkapa grafiikka? Miksi ei olisi? Niissä on värejä, kuvia ja tekstiä. Ne herättävät tuntemuksia, elämyksiä ja kokemuksia. Eivät siis eroa kuvataiteesta juurikaan, paikka voi olla vaan eri.

Ehkä se saattaakin ärsyttää jotain ihmistä, jos joku kirjoittaa jotain sillan alle, kun "se ei lähde penteleekkään se maali pois". Miksi sen pitäisi lähteä pois? Koska se on ilman lupaa sinne maalattu? Se ei ole sovinnainen ja ei miellytä kaikkia? Jälkimmäinen on huomattavasti luonnollisempi selitys.

Jos jokin taidemuoto tai tyyli ei miellytä tiettyä määrää ihmisiä, niin ei se tarkoita silloin sitä, että se ei ole taidetta. Taide ei ole demokratiaa. Taide ei ole sovinnaisuutta. Taide ei ole tärkeää kuin taiteen itsensä ja olemassaolonsa vuoksi.

Se ei siis haittaa, jos joku kukkahattutäti ei satu pitämään graffiteista purkutuomion saaneen talon seinässä. Hän voi olla pitämättä siitä, mutta se ei vähennä taiteen arvoa. Se on silti taidetta.

Minua inhottaa tuollainen ajattelu. Joillekkin taide edustaa hyvinvointia tai sovinnaisuutta. Ensimmäistä taide voi myös olla, mutta jälkimmäistä ei missään tapauksessa. Sovinnaisuus on taiteen kuolema.

Siinä vaiheessa, kun taidetta tehdään ainoastaan hyvinvoinnin tai vaikka sovinnaisuuden vuoksi, on taide kuollut. Silloin ei ole enää minuakaan.

Kesä on tullut

Kevät ja alkukesä on ollut hienojen työläisten poismenojen aikaa. Ensin meni Ronnie James Dio ja sen jälkeen Dennis Hopper. Kummatkin ehtivät onneksi tehdä hienon uran. Molemmat myös sairastivat syöpää, johon lopulta menehtyivät. Rauha heille.

Asia on siinä mielessä omakohtainen, että olen itsekin ollut syöpäpotilaan läheisenä. Se ei ole kovin helppoa, varsinkaan viimeisinä elinpäivinä. Sen tuskan pystyy aistimaan siinä sairaalan sängyssä. On erittäin surullista, mutta toisaalta helpottavaa, että viimeinkin pääsee kärsimyksistä. Ikuiseen rauhaan.

Sen lisäksi, että olen syöpäpotilaan läheinen, tunnen myös henkilön, joka on selvinnyt tästä sairaudesta. Olen pitänyt sitä jonkin sortin ihmeenä, vaikka en uskonnollinen ihminen olekaan. Suuri sattuma on varmasti ollut myös pelissä. Tämä henkilö on nyt elämänsä kunnossa, eikä syövästä ole tietoakaan. Olen hänen puolestaan erittäin onnellinen.

Itse en halua tuskallista kuolemaa, mutta sille ei mahda mitään, jos sattuma ohjaa.

Haluan toivottaa kaikille aurinkoista kesää, sillä se on tullut. Nauttikaa ja voikaa hyvin.