keskiviikko 24. helmikuuta 2010

"Ei ole ketään sopivaa ehdokasta, ei ole ketään kenelle antaa äänensä..."

Ensi vuonna alkaa taas puolueiden keskenäinen kilpailu siitä, kuka saa eniten ääniä ja kellä on parhaat julkkisehdokkaat. Puhun siis eduskuntavaaleista vuonna 2011. Siihen on vielä aikaa, mutta ei loppujen lopuksi hirveän pitkä matka.

Nyt on puolueiden vielä hyvää aikaa jättää paikat siihen kuosiin, että uusien edustajien kehtaa tulla. Taitaa homma tosin mennä perille kuin abille, jolle risteilylle mennessä sanoisi, että laivaa ei sitten sotketa. Totta kai se sotketaan, lippukin oli yhtä rahastusta (jota se toki onkin)!

Vaalien alla alkaa taas se perinteinen, suomalainen narina: ei ole ketään sopivaa ehdokasta, ei ole ketään kenelle antaa äänensä. Todella ontuvaa perustelua. Mitenkäs kansanäänestykset? Eikö niihinkään voi äänestämällä vaikuttaa? Tai miten sinne eduskuntaan muuten yleensä pääsee?

Ymmärrän osittain perustelun, että ei ole sopivaa ehdokasta. Ei taida maailmassa olla toista samanlaista, joka kannattaisi täysin samoja arvoja kuin sinä tai tavoitteet ovat kanssasi saman suuntaisia. Tai sitten kyseinen ihminen ei ole puoluepolitiikassa mukana.

Se väite, että siellä ei ole ketään kenelle antaa äänensä, on todella absurdi perustelu. Siellähän on ihmisiä ihan mahdottomasti ehdolla! Ehkä ne ihmiset, jotka äänestävät pärstän perusteella, eivät äänestä vaaleissa. Voihan se toki olla pettymys, jos ei ole yhtään edellisvuosien missiä tai hiihtäjää ehdolla. Toki nekään ihmiset eivät varmasti pety seuraavan kerran uurnilla...

Äänestämättä jättäjät voivat toki olla viimeisiä kapinallisia. Heidän mielestään poliittkka on ihmisten huijaamista, vallan kanssa leikkimistä ja verorahojen tuhlausta. Osittain kyllä. Mutta entäs ne rahat, jotka Teihin, arvon nukkuvat, tuhlataan? Te annatte aina niille samoille naamoille äänenne äänestämättä jättämisellä ja, kas kummaa, mikään ei muutu.

Ei äänestämättä jättäminen ole sama asia, kuin kasvissyönnin aloittaminen. Ei ole mitään vaihtoehtoa lihansyönnille. On vain tämä tylsä demokratia. Toki ainahan voi yrittää esimerkiksi vallankumousta ja perustaa diktatuurin, mutta sellainen totalitaristinen (siihen se menisi) hallintomuoto ei varmasti pidemmän päälle olisi ainakaan varteenotettava vaihtoehto.

Itse tulen äänestämään. Olen äänestänyt siitä lähtien, kun minulle on se oikeus suotu. Minua ei kiinnosta, kuka siellä on ehdolla, vaan mitä varten. En siis äänestä ihmistä enkä puoluetta: äänestän asiaa. Silloin katson oikeuden purnata asioista, jos jokin menee mönkään. Ja kyllähän ne jossain kohti menevätkin.

Ja niille, jotka eivät edelleenkään äänestä: äänestäkää. Se on ainoa keino edes jotenkin pystyä vaikuttamaan johonkin, vaikka se tuntuukin todella epätoivoiselta. Yhtä epätoivoiselta, kuin näkymä luonnon tilasta tulevaisuudessa. Mutta, meillä on demokratia ja olemme ihmisiä. Ikävä kyllä.

2 kommenttia:

  1. Samaa mieltä monessa suhteessa. Mutta ei se oman ehdokkaan löytäminen helppoa ole, joskin minäkin äänestän, aina.

    Suurimpana ongelmana ainakin minä näen ihan yksinkertaisesti sen, että ketään ei kiinnosta. Poliitikoilla ongelma taas on se ettei heitä kiinnosta nähdä mitään oman asemansa ulkopuolelta...

    Asiaan: Toiseksi suurin ongelma on todellisen vaikuttamisen vaikeus suhteellisessa vaalitavassa. Suhteellinen vaalitapa kun takaa sen, ettei oma ehdokas pääse läpi, vaan pallille pääsevät vanhat patut ja julkimot. Asiasta sietäisi käydä enemmänkin keskustelua, jota nyt pyrkii herättämään:
    http://muutos2011.fi/cms/
    Itse en välttämättä ihan uskalla olla suoran demokratian kannattaja, mutta keskustelun herääminen on suotavaa...

    VastaaPoista
  2. Totta on, että suhteellinen vaalitapa on keino, jolla samat naamat saadaan uudestaan istumaan vuodesta toiseen.

    Ja keskustelu on todellakin suotavaa.

    VastaaPoista