sunnuntai 22. elokuuta 2010

Taide kuuluu niille, kenelle se kuuluu

Tässä olen viime aikoina miettinyt taiteen etiikkaa ja estetiikkaa. Mieleen on noussut kysymys, joka on oleellinen taiteen luonteen kannalta: miksi pitää "yksinkertaistaa" jotain taidemuotoa "kansanläheisemmäksi"?

Esimerkkinä yksinkertaistamisesta voisi sanoa kansanmusikaalit. Jo sanana kansanmusikaali on outo: miksi muut musikaalit eivät voi olla "kansanmusikaaleja", vaan niitä pitää erikseen tehdä? Miten Kolmen pennin ooppera eroaa Ulvovasta Mylläristä?

Oma käsitykseni kansanmusiikalista on, että se on helposti lähestyttävää ja näin ollen "kevyttä" (joku voi korjata, jos olen mukamas väärässä). Tuntuu, että niitä tehdään ihmisille, jotka eivät teatterissa koskaan käy. Jos tämä houkuttaa teatteriin uusia kävijöitä, niin hyvä. Jos taas on tarkoitus tehdä teattereista keskuksia, jonne mennään kuin kesäteatteriin, niin kannattaa varmaan unohtaa.

Taloudellisesti kansanmusiikaalit ovat kannattavia teatterille:
http://yle.fi/alueet/keski-suomi/2010/01/kansanmusikaali_kaupunginteatterin_kassamagneetti_1349569.html.
Siinä mielessä ne ovat kannattavia ja sen takia niitä tietenkin tehdään. Sen takia muutkin teatterit ottavat niitä ohjelmistoihinsa:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Kuopion+teatteri+kantaesitt%C3%A4%C3%A4+kansanmusikaalin/1135259425757. Eli niissä sinäänsä ei ole mitään väärää.

Taiteen yksinkertaistaminen tai sen muokkaaminen "kansantajuisemmaksi" on jotain vulgaaria ja taiteen luonteen vastaista. Miksi joitakin teoksia pitäisi tehdä ymmärrettäväksi muille, jos ne ovat liian vaikeita? Jos joku yksilö on niin tyhmä, että ei tajua, niin miksi se pitäisi hänelle selittää? Hän, joka ymmärtää, on onnekas. Joka taas ei, hänelle ei pidäkään tehdä selväksi. Pitää seurata vain sellaista taidetta, jota ymmärtää.

Yleisöä ei suinkaan pidä päästää helpolla, vaan yleisöstä pitää tulla kriitikoita. Heidän pitää kaivaa olennainen teoksesta ja tulkita itse sitä. Heidän kuuluu ajatella. Yleisölle ei pidä antaa valmiita vastauksia. Yleisö ei ole tyhmä. Tekijöiden eikä kenenkään muunkaan pidä aliarvioida yleisöä. Yleisö on taiteen tärkein tekijä.

Kuvitellaanpa, että kaikki vähänkin "vaikeampi" musiikki pitäisi yksinkertaistaa, että kaikki tyhmemmätkin ymmärtäisivät. Miten kävisi progressiivisen rockin? Entä jazz-musiikin? Tai klassisen musiikin? Näiden kuuntelijat eivät edes ole elitistejä (ainakaan kaikki), joten senkin takia olisi järjetöntä tehdä mitään turhia muutoksia. Tai vaikka olisivatkin, niin elitistit ainakin ymmärtävät aina kyseessä olevaa taidemuotoa, eivät ala automaattisesti toistamaan "en ymmärrä, liian vaikeaa, ei kiinnosta" -tyyppistä hoentaa.

Taide kuuluu niille, jotka siitä ovat kiinnostuneita. Jotka eivät ole, heidän ei tarvitsekaan olla.