Tässä olen viime aikoina miettinyt taiteen etiikkaa ja estetiikkaa. Mieleen on noussut kysymys, joka on oleellinen taiteen luonteen kannalta: miksi pitää "yksinkertaistaa" jotain taidemuotoa "kansanläheisemmäksi"?
Esimerkkinä yksinkertaistamisesta voisi sanoa kansanmusikaalit. Jo sanana kansanmusikaali on outo: miksi muut musikaalit eivät voi olla "kansanmusikaaleja", vaan niitä pitää erikseen tehdä? Miten Kolmen pennin ooppera eroaa Ulvovasta Mylläristä?
Oma käsitykseni kansanmusiikalista on, että se on helposti lähestyttävää ja näin ollen "kevyttä" (joku voi korjata, jos olen mukamas väärässä). Tuntuu, että niitä tehdään ihmisille, jotka eivät teatterissa koskaan käy. Jos tämä houkuttaa teatteriin uusia kävijöitä, niin hyvä. Jos taas on tarkoitus tehdä teattereista keskuksia, jonne mennään kuin kesäteatteriin, niin kannattaa varmaan unohtaa.
Taloudellisesti kansanmusiikaalit ovat kannattavia teatterille:
http://yle.fi/alueet/keski-suomi/2010/01/kansanmusikaali_kaupunginteatterin_kassamagneetti_1349569.html.
Siinä mielessä ne ovat kannattavia ja sen takia niitä tietenkin tehdään. Sen takia muutkin teatterit ottavat niitä ohjelmistoihinsa:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Kuopion+teatteri+kantaesitt%C3%A4%C3%A4+kansanmusikaalin/1135259425757. Eli niissä sinäänsä ei ole mitään väärää.
Taiteen yksinkertaistaminen tai sen muokkaaminen "kansantajuisemmaksi" on jotain vulgaaria ja taiteen luonteen vastaista. Miksi joitakin teoksia pitäisi tehdä ymmärrettäväksi muille, jos ne ovat liian vaikeita? Jos joku yksilö on niin tyhmä, että ei tajua, niin miksi se pitäisi hänelle selittää? Hän, joka ymmärtää, on onnekas. Joka taas ei, hänelle ei pidäkään tehdä selväksi. Pitää seurata vain sellaista taidetta, jota ymmärtää.
Yleisöä ei suinkaan pidä päästää helpolla, vaan yleisöstä pitää tulla kriitikoita. Heidän pitää kaivaa olennainen teoksesta ja tulkita itse sitä. Heidän kuuluu ajatella. Yleisölle ei pidä antaa valmiita vastauksia. Yleisö ei ole tyhmä. Tekijöiden eikä kenenkään muunkaan pidä aliarvioida yleisöä. Yleisö on taiteen tärkein tekijä.
Kuvitellaanpa, että kaikki vähänkin "vaikeampi" musiikki pitäisi yksinkertaistaa, että kaikki tyhmemmätkin ymmärtäisivät. Miten kävisi progressiivisen rockin? Entä jazz-musiikin? Tai klassisen musiikin? Näiden kuuntelijat eivät edes ole elitistejä (ainakaan kaikki), joten senkin takia olisi järjetöntä tehdä mitään turhia muutoksia. Tai vaikka olisivatkin, niin elitistit ainakin ymmärtävät aina kyseessä olevaa taidemuotoa, eivät ala automaattisesti toistamaan "en ymmärrä, liian vaikeaa, ei kiinnosta" -tyyppistä hoentaa.
Taide kuuluu niille, jotka siitä ovat kiinnostuneita. Jotka eivät ole, heidän ei tarvitsekaan olla.
Hyvä kirjoitus, olen täysin samaa mieltä asiasta. Taide ei ole kaikille.
VastaaPoistaEn ole sitä mieltä, että taidetta pitäisi oletusarvoisesti yksinkertaistaa, mutta lähes koko tekstisi on jo naurettaviin sfääreihin ulottuvaa kapeakatseisuutta. Eikös kulttuurituottajan pitäisi olla avoin monenlaiselle taiteelle ja kulttuurille?
VastaaPoistaYleisöä ei mielestäni tule missään nimessä päästää liian helpolla, mutta mainitsemasi "helppo taide" (jonka määritelmä jäi kohtuullisen heppoiseksi) ei ole väistämättä huonoa taidetta.
Kansanmusikaali on minustakin terminä helvetin huono. Olen samaa mieltä siitä, ettei pitäisi tehdä erikseen kansanmusikaaleja ja sitten niitä muita. Se on kuitenkin suuren yleisön edessä helppo ratkaisu eriyttää hieman eri tyyppiset musikaalit.
Kansanmusikaaleissa ei kuitenkaan ole välttämättä kyse siitä, että taidetta olisi yksinkertaistettu, jotta tyhmemätkin tajuavat. Teoksesta on voitu tehdä kevyempi yksinkertaisesti viihteen kannalta. Kansa kaipaa leipää ja sirkushuveja sofistikoituneen korkeakulttuurin rinnalle. Se, että haluaa taide-elämyksiensä olevan toisinaan kevyitä ja viihdyttäviä, ei tarkoita sitä, että olisi tyhmä. Eikä sitä että teos olisi tyhmä.
"Jos taas on tarkoitus tehdä teattereista keskuksia, jonne mennään kuin kesäteatteriin, niin kannattaa varmaan unohtaa." Mitä tarkoitat? Miten "mennään kuin kesäteatteriin"? Onko teatteriin meneminen jotakin kovin ylevää, kun taas kesäteatteriin mennään vähän vaan katselemaan?
Ja miten helvetissä perustelet sen, että elitistit ymmärtävät aina kyseessä olevaa taidemuotoa? Graffitikin on taidetta, eivätkä monetkaan elitismin määritelmään (http://fi.wikipedia.org/wiki/Elitismi) sopivat henkilöt tunnu ymmärtävän sitä.
Ja arvon anonyymi, taide nimenomaan on kaikille. Itselle mieleisen taidesuunnan valitkoon kukin itse.
Viimeisen lauseen allekirjoittaisin, jos olisit kirjoittanut sen kieliopillisesti oikein. Jotka, ei ketkä.
"Eikös kulttuurituottajan pitäisi olla avoin monenlaiselle taiteelle ja kulttuurille?"
VastaaPoistaKyllä ja miksen olisi?
"Yleisöä ei mielestäni tule missään nimessä päästää liian helpolla, mutta mainitsemasi "helppo taide" (jonka määritelmä jäi kohtuullisen heppoiseksi) ei ole väistämättä huonoa taidetta."
Onneksi en ole mitään tuollaista väittänytkään.
"Se, että haluaa taide-elämyksiensä olevan toisinaan kevyitä ja viihdyttäviä, ei tarkoita sitä, että olisi tyhmä. Eikä sitä että teos olisi tyhmä."
Se VOI tarkoittaa...
"Mitä tarkoitat? Miten "mennään kuin kesäteatteriin"? Onko teatteriin meneminen jotakin kovin ylevää, kun taas kesäteatteriin mennään vähän vaan katselemaan?"
Kesäteatterissa kävijänä olen huomannut, että kappaleiden taso on yleisestiottaen juurikin "mennään vähän katselemaan". Toki olen tänä kesänä saanut muutaman poikkeuksen kokea, jotka olivat hyvikin mielenkiintoisia ja rohkeita vetoja.
Toiseksi viimeinen kappale: takerruit aika epäolennaiseen kohtaan kappaleessa. Elitistit eivät tietenkään aina ymmärrä jotain taidemuotoa, vaan ihmisillä on opittavaa heidän asenteestaan taiteeseen, joka siis oli pointtina koko kappaleessa.
Kiitos oikolukijalle, muokkasin viimeisen virkkeen :).