Puoluepolitiikka on Suomessa mallissaan: jokaisella puolueella on oltava oma suosikki julkkis. Näihin puolueisiin lukeutuvat ainakin SDP, Keskusta, Kokoomus, Vihreät ja Perussuomalaiset (joista kyllä paras äänisaalistaja meni jo edeltä, ikävä kyllä). Mutta sehän on demokratian suola: kaikki saavat mennä ehdolle ja laukoa salissa läpiä päähänsä.
Aloitetaan SDP:stä. Sieltä löytyy ainakin runoilija Tommy Tabermann, entinen keihäänheittäjä Antti Kalliomäki ja Marko Asell, tuo painija, löytyy myös riveistä. Ensimmäisen saavutuksia runoilijana osaan arvostaa jossain määrin, mutta mitä mies eduskuntaan lähti? Ei kai sitä tarvitse mennä, vaikka joku tulisikin kysymään Uutisvuodon kuvaustauolla? Rakkauslomat ja muut ehdotelmat ovat totta säkeissä, joten voisivatko ne myös jäädä sinne? Kalliomäen jätän rauhaan, sillä hänestä tai hänen saavutuksista ei ole juurikaan tietoa. Hänen esittelynsä SPD:n sivuilla ainakin muistuttaa urheilufaneista. Niin, kyllä he muistavat hänet. Sama on Asellin kohdalla.
Keskustan julkkislista on parasta, mitä voin tietää: Juha Mieto, Mikko Alatalo, Risto Autio ja Tanja Karpela. Kaikki eduskunnan mallioppilaita, näitä Suomi kaipaa lisää! Mieto poseeraa alasti stripparien kanssa saunassa ja jauhaa mottitöitä työllisyyden poistajana. Lisäksi hän aikoo pyrkiä seuraavalla vaalikierroksella uudestaan eduskuntaan. Hip hei, kyllä ne puu-sukset nyt jäävät sinne Kurikan metsiin ja päätyvät leivinuuniin! Alatalo muuttaa asioita laulamalla, Autio on naamansa puolesta paikalla ja Karpela on huonon tekijänoikeuslain laatija sekä poissa-oloillaan loistava missi. Vakuuttavaa?
Kokoomuksen julkkispuolta edustaa Pertti Salovaara. Toimittajana mm. Radio Mafiassa aikoinaan töitä tehneenä osaa arvostaa, mutta toista on kansanedustajan ura. Lainatakseni Wikipediaa (joka puolestaan lainaa Iltalehteä): "Lokakuussa 2009 Iltalehti kertoi Salovaaralle, että tämä on lakivaliokunnan jäsen. Salovaara oli luullut olevansa varajäsen, eikä ollut osallistunut syksyn 2009 aikana yhteenkään valiokunnan 14 siihenastisesta kokouksesta." Joko hän on todella älykäs tai sitten valiokunta on vain tyynesti katsellut tyhjää Salovaaran tuolia. Eipä lähde seuraavalle vaalikierrokselle, joka voi olla aika harmillistakin.
Vihreillä on puoluejohtajana Anni Sinnemäki, joka tunnetaan Ultra Bran entisenä sanoittajana sekä runoilijana. Mitä olen tarkastellut häntä, niin hän ei siis pelkästään kuluta penkkejä kun on puolueenjohtajana. Toki hän on käyttänyt poliitikon uraansa hyväksensä runoja promotessaan, johon en ole tyytyväinen. Mutta julkkiksista ehdottomasti paikkansa ansainnut.
Mutta Perussuomalaisten Veltto Virtanen... Baskeri päähän ja palkkaa nostamaan: siinä voisi olla uusi slogan PS:lle! Rock-puolella Veltto on kieltämättä jonkin sortin nero, mutta sitä ei huomaa edustajanhommissa. Kas kummaa: rock ja politiikka ovat sama asia Velton mielestä. Puolueen imago on muutenkin risti-riitainen: puheenjohtaja Soini sanoo, että puolue ei ole rasistinen mutta riveissä on istunut ja istuu rasismia ylistäviä populisteja, jotka kannattavat mm. maahanmuuttajien eristämistä kouluympäristöissä.
Listasta puuttuvat seuraavat puolueet: Vasemmistoliitto, RKP, KD ja Ahvenenmaan edustaja. Voi toki olla, että heilläkin istuu julkkuja, mutta en ole havainnut.
Ketä nämä tällaiset julkkisedustajat edustavat? Ovatko he kansan puolella, puolueen vai itsensä? Oikeastaan kaikkien: kansalaiset maksavat heidän palkkansa, puolue saa lisää automaatteja, jotka keräävät ääniä sekä itsehän edustajat saavat omat rakkauslomansa ja muut ajankohtaiset asiat esille. Asiasta ei niinkään väliä: kunhan puolueet menestyvät ja raha virtaa.
Täällä on tarkoitus ruotia, kommentoida ja aukoa päätänsä maailmankaikkeudesta ja sen asioista.
lauantai 16. tammikuuta 2010
Hazzard ja Ludvig Borgan muisto
Nythän oikeen tärppäs! Iltalehteen kirjoittaa ihminen koluminin (tosin paikoin oudoin sanakääntein), jonka jälkeen hänet voisikin sitten erottaa. Näinhän se on, harmi kun voi jatkaa työssään.
Ihmiset osaavat selvästi tulkita kolumnia: siinä ei voida katsoa asioita kuin yhdeltä kannalta. Sen takia painettu sana on laki ja sitä luetaan k-i-r-j-a-i-m-e-l-l-i-s-e-s-t-i. Aivan kuin tarjouksia einestiskillä.
Suomessa on siis sananvapaus tallella: kaikkea saa kirjoittaa, kunhan kirjoittaa ketään loukkaamatta (tai oikeastaan kirjoittaa mahdollisimman paljon kansaa mielistellen).
Kirjoittajalla oli varmasti tarkoitus hyppiä Halmeen haudan päällä. Ei kertoa esim. siitä, kuinka ihmiset haluavat kuulla surkeita tarinoita ihmisistä. Tai vaikka siitä, kuinka ihminen jopa pystyisi vaikuttamaan elämäänsä ja ohjaamaan parempaan suuntaan. Pistehän tälle hommalle tuli, kun ihminen katkaisi lopullisesti suhteensa toimitukseen. Ei jäänyt Viikinki keskuuteemme viihdyttämään. Kuka hänelle olisi enää nauranutkaan? Johan siellä Arkadianmäellä käytiin sirkusta pitämässä yllä puolueriveissä.
Mutta hän ei ole enää täällä: haudataan hänet eikä puhuta pahaa, kuten ei saa puhua Rannanjärvestäkään.
Halme oli kuin Matti Nykänen. Ainut ero on tietysti se, että Nykänen ei ole vielä poistunut keskuudestamme eikä vedä piriä. Saammeko yhtä onnettoman lopun? Sehän toisi iltapäivälehdille ainakin voittoa ja kansalle jotain luettavaa.
Ihmiset osaavat selvästi tulkita kolumnia: siinä ei voida katsoa asioita kuin yhdeltä kannalta. Sen takia painettu sana on laki ja sitä luetaan k-i-r-j-a-i-m-e-l-l-i-s-e-s-t-i. Aivan kuin tarjouksia einestiskillä.
Suomessa on siis sananvapaus tallella: kaikkea saa kirjoittaa, kunhan kirjoittaa ketään loukkaamatta (tai oikeastaan kirjoittaa mahdollisimman paljon kansaa mielistellen).
Kirjoittajalla oli varmasti tarkoitus hyppiä Halmeen haudan päällä. Ei kertoa esim. siitä, kuinka ihmiset haluavat kuulla surkeita tarinoita ihmisistä. Tai vaikka siitä, kuinka ihminen jopa pystyisi vaikuttamaan elämäänsä ja ohjaamaan parempaan suuntaan. Pistehän tälle hommalle tuli, kun ihminen katkaisi lopullisesti suhteensa toimitukseen. Ei jäänyt Viikinki keskuuteemme viihdyttämään. Kuka hänelle olisi enää nauranutkaan? Johan siellä Arkadianmäellä käytiin sirkusta pitämässä yllä puolueriveissä.
Mutta hän ei ole enää täällä: haudataan hänet eikä puhuta pahaa, kuten ei saa puhua Rannanjärvestäkään.
Halme oli kuin Matti Nykänen. Ainut ero on tietysti se, että Nykänen ei ole vielä poistunut keskuudestamme eikä vedä piriä. Saammeko yhtä onnettoman lopun? Sehän toisi iltapäivälehdille ainakin voittoa ja kansalle jotain luettavaa.
Tunnisteet:
ero,
Hazzard,
Ludvig Borga,
Nykänen,
Tony Halme
lauantai 2. tammikuuta 2010
Tervetuloa seuraava vuosikymmen
Nyt on sitten viinat juotu ja höyryt haihdutettu, joten voi aloittaa uuden vuosikymmenen. Se, mitä se tuo tullessaan, on toinen asia.
Joillekkin se tuo ainakin tipattoman tammikuun. Sehän onkin hieno asia! Miettikää, kuinka paljon terveys kohenee, kun ei juo viinaa koko tammikuussa! Voi sitten juoda helmikuussa entistä enemmän viinaa! Voi ottaa nekin kilot takaisin, jotka lähtivät tammikuussa.
"Hei, aloitin juuri tipattoman!"
"Eikun sille, kippis!"
Selkeä suomalainen dialogi. Kuin suoraa Jope Ruonansuun sketsistä.
Tekopyhyyttä ei voi kitkeä yhdestäkään ihmisestä kokonaan, mutta tietoinen itsensä pettäminen on kaikken typerintä ja säälittävintä. Se tekee sen harrastajasta naurettavan jeesustelijan, joka haluaa saada terveydestään välittävän kuvan.
Seikka ilmenee myös lakto-ovo vegetaristien keskuudessa: mitä muita perusteluja heillä on, kuin se, että eivät jaksa tehdä vegaanista ruokaa? He voivat välittää tuotantoeläinten oloista, mutta silti tukevat sitä. Myös se perustelu, että eläimen tappaminen on murhaamista ja he eivät siihen osallistu. Hehän suorastaan ojentavat veitsen teurastusta varten!
Mutta viinan juontiin, tuo suomalaiseen kansallislajiin, on minusta olemassa selkeä teoria: joko viinaa naamaan tai ilman kokonaan. En näe tähän mitään muita vaihtehtoja. Toivottavasti jossain vaiheessa päädyn tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon, joka on varmasti hyvä elämäntapa.
Joillekkin se tuo ainakin tipattoman tammikuun. Sehän onkin hieno asia! Miettikää, kuinka paljon terveys kohenee, kun ei juo viinaa koko tammikuussa! Voi sitten juoda helmikuussa entistä enemmän viinaa! Voi ottaa nekin kilot takaisin, jotka lähtivät tammikuussa.
"Hei, aloitin juuri tipattoman!"
"Eikun sille, kippis!"
Selkeä suomalainen dialogi. Kuin suoraa Jope Ruonansuun sketsistä.
Tekopyhyyttä ei voi kitkeä yhdestäkään ihmisestä kokonaan, mutta tietoinen itsensä pettäminen on kaikken typerintä ja säälittävintä. Se tekee sen harrastajasta naurettavan jeesustelijan, joka haluaa saada terveydestään välittävän kuvan.
Seikka ilmenee myös lakto-ovo vegetaristien keskuudessa: mitä muita perusteluja heillä on, kuin se, että eivät jaksa tehdä vegaanista ruokaa? He voivat välittää tuotantoeläinten oloista, mutta silti tukevat sitä. Myös se perustelu, että eläimen tappaminen on murhaamista ja he eivät siihen osallistu. Hehän suorastaan ojentavat veitsen teurastusta varten!
Mutta viinan juontiin, tuo suomalaiseen kansallislajiin, on minusta olemassa selkeä teoria: joko viinaa naamaan tai ilman kokonaan. En näe tähän mitään muita vaihtehtoja. Toivottavasti jossain vaiheessa päädyn tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon, joka on varmasti hyvä elämäntapa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)