Nythän oikeen tärppäs! Iltalehteen kirjoittaa ihminen koluminin (tosin paikoin oudoin sanakääntein), jonka jälkeen hänet voisikin sitten erottaa. Näinhän se on, harmi kun voi jatkaa työssään.
Ihmiset osaavat selvästi tulkita kolumnia: siinä ei voida katsoa asioita kuin yhdeltä kannalta. Sen takia painettu sana on laki ja sitä luetaan k-i-r-j-a-i-m-e-l-l-i-s-e-s-t-i. Aivan kuin tarjouksia einestiskillä.
Suomessa on siis sananvapaus tallella: kaikkea saa kirjoittaa, kunhan kirjoittaa ketään loukkaamatta (tai oikeastaan kirjoittaa mahdollisimman paljon kansaa mielistellen).
Kirjoittajalla oli varmasti tarkoitus hyppiä Halmeen haudan päällä. Ei kertoa esim. siitä, kuinka ihmiset haluavat kuulla surkeita tarinoita ihmisistä. Tai vaikka siitä, kuinka ihminen jopa pystyisi vaikuttamaan elämäänsä ja ohjaamaan parempaan suuntaan. Pistehän tälle hommalle tuli, kun ihminen katkaisi lopullisesti suhteensa toimitukseen. Ei jäänyt Viikinki keskuuteemme viihdyttämään. Kuka hänelle olisi enää nauranutkaan? Johan siellä Arkadianmäellä käytiin sirkusta pitämässä yllä puolueriveissä.
Mutta hän ei ole enää täällä: haudataan hänet eikä puhuta pahaa, kuten ei saa puhua Rannanjärvestäkään.
Halme oli kuin Matti Nykänen. Ainut ero on tietysti se, että Nykänen ei ole vielä poistunut keskuudestamme eikä vedä piriä. Saammeko yhtä onnettoman lopun? Sehän toisi iltapäivälehdille ainakin voittoa ja kansalle jotain luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti