Pennut ja muut elävät olennot

Silminnäkijän dokumentin Pentutehtaat kerkiää katsomaan 23.2. asti: http://areena.yle.fi/video/1638706. Ohjelma herätti ajatuksia moniin suuntiin, joten sitä voi ehkäpä suositella katsomaan.

Pidän ensinnäkin vääryytenä, että pentutehtaissa pennut joutuvat elämään erittäin huonoissa oloissa ja saamaan kohtelua, jota eivät todellakaan ansaitse. Sellaista ei saa käydä ihmiselle eikä eläimelle. Kärismys on aina kärsimys, kaikille tunteville olennoille.

Ohjelman jälkeen vilkaisin keskustelua, jota on käyty Atuubissa: http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-20012462. Siellä syyllistettiin kivakasti virolaisia tehtailijoita. Muutama kommentti kuitenkin paljasti olennaisimman: syy on tietenkin ostajan. Tässä on kyse vastarinnasta. Ei saa alistua ostamaan pentutehtailijan koiria. Se on syy antaa jatkaa tehtailua. Lain säätäminen on mahdotonta, mutta kuluttajilla on vielä tahto vaikuttaa asiaan. Ei siis pidä ostaa pentua, jos emo ei ole paikalla. Mutta tietenkin ohjelman tekijät ostivat. Eli siis kannattavat "bisnestä". Mikä moraliteettinen hyöty tässä oli? Ne vietiin kuulemma turvakotiin. Luulenpa, että nekin koirat ovat jonkun tietämättömästi rikollisen ihmisen kotona leikkimässä vinkuleluilla.

Eläinoikeusasiat ovat saaneet absurdin sävyn keskusteluissa. Toisaalta ihmiset vauhkoavat kovasti eläintenoikeuksista, kun koiraa, kissaa tai muuta söpöä eläintä kohdellaan huonosti. Missä kohti vedetään raja eläinsuojelulaissa? Se koskee koiraa, mutta ei sikaa. Millä perusteella? Koira on eteläkorealainen kansallisherkku ja sika länsimaalaisen kulutuksen sekä mässäilyn symboli. Siis ravinto ei oikein kelpaa perusteluksi. Koira on söpö, mutta sika on ruma. No, eipä tämäkään koirarotu silmiä hivele: http://www.anypup.com/classifieds/breed_page_images/FilaBrasileiro-BasinFila.JPG. Tähän tekopyhyyteen Virpi Salmi tarttuu osuvasti kolumnissaan: http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Koiraihmiset+tulkaa+järkiinne/1135259784399. Eli pihviä naamaan ja toivotaan kuolemaa koirien kiduttajille, kuten Facebookissa. Eiköstä niin?

Jos olet eläinoikeusihminen, ole aidosti! Taistele kaikkien, varsinkin tuotantoeläinten oikeuksien puolesta! Eläimet eivät puhu, mutta on niillä tunteet. Sekä rumilla, että söpöillä.

Puhun, vaikka ette haluaisikaan

Hävyttömän kauan mennyt uuden tekstin kirjoittamiseen. Kynä on tylsä, pää on tyhjä ja konekin hajosi. Mutta nyt on kynä teroitettu, päässä on enemmän tavaraa ja toimiva konekin on. Kun kerran vuosikin on vaihtunut, niin voi jatkaa taas kirjoittamista.

Olen innostunut uusista blogeista. Mukava lukea ja samalla todeta, että fiksujakin ihmisiä on olemassa. Kuten minä tai Timo Hännikäinen. Persoonia, ihmisiä mielipiteiteineen. Toki ihmisillä on mielipiteitä, mutta se on lähinnä päännyökyttelyä ja mielistelyä. Varsinkin ärsyttävä cityhumanismi, jota pidetään maailmanparantamiskeinona.

Humanismin ideologiassa on se vika, että siinä lähtökohtaisesti pidetään ihmistä kaikkein ylimpänä ja kaikki muut seikat mitätöidään. En voi sen vuoksi olla humanisti. Vegetaristi ei voi olla humanisti (ainakaan jos on eettisistä syistä). Minulle vegetarismi on kieltäytymistä ja taistelua. Lisäksi se on välittämistä. Humanismi on egoismia parhaimmasta päästä: tee mitä tahdot, kunhan et ihmistä tapa tai aiheuta kärsimystä. Eläimille sen voi tehdä, koska ne ovat luotu riistettäviksi. Niiden kidutus on oikeutettua. Paitsi ei tietenkään kotieläinten. Sikoja saa kurmuuttaa, kunhan jättää koirat rauhaan.

Veljet ja sisaret, olen puhunut.

Published with Blogger-droid v1.6.7